PELIN IDEA

Pelin ideana on yrittää kaataa painavalla (max. 7.2 kg) pallolla noin 20 metrin päässä olevan patterin kaikki 10 keilaa. Jos keiloja jää ensimmäisen heiton jälkeen pystyyn saa pelaaja yrittää toisella heitolla kaataa loput eli paikata. Nerokas pistelaskujärjestelmä palkitsee onnistumiset kannustavalla tavalla ja varsinkin perättäiskaadot tuntuvat lopputuloksissa. Kaikkien keilaajien unelmana on tehdä samaan sarjaan 12 kaadon jono, joka merkitsee täydellistä 300 pisteen sarjaa. Aloittelijan ensimmäisenä tavoitteena on 100 pisteen rajan rikkominen, joka onnistuu monelta jo ensimmäisellä harjoituskerralla. Keilaajat puhuvat usein pallon heittämisestä. Käytännössä pallo kuitenkin vieritetään liukasta rataa pitkin kohti patteria.

NÄIN PÄÄSET ALKUUN

Valitse käteesi hyvin sopiva pallo. Pane peukalo ensimmäisenä reikään ja totea, että se lähtee helposti ulos. Sen jälkeen mittaat otteen. Pidä peukalo rei´ässä. Jos sormiesi keskimmäinen nivel ulottuu pallon sisäreunan yli vajaan sentin, on ote oikea. Jos keskisormi ja nimetön tuntuvat olevan hyvin rei´issä, voit kokeilla alkuasennosta pallon heilauttamista kevyesti eteen, alas, taakse ja eteen perehtyäksesi keilapallon käsittelyyn. Ennen kuin vierität pallon radalle, harjoittele kuitenkin muutama kerta ilman vauhtia ja palloa. Voit myös vierittää palloa rajaviivalta keilaradalle muutamia kertoja, ennen kuin ensimmäisen kerran yrität osua keiloihin.

LÄHTÖASENTO

Lähtöasentosi voi olla korkea tai matala. Pääasia on, että kannatat palloa vapaalla kädellä heittokäden pitäessä kiinni pallosta löysällä otteella peukalo eteenpäin ja ranne suorana. Olet mitannut rajaviivalta 4 1/2 reilua askelta ja siinä on lähtöpaikkasi. Lähtöpaikalla seisot mukavasti jalat vierekkäin, toinen hivenen edellä, vasen suunnilleen ykköskeilan linjalla. Näin olet valmis aloittamaan neljän askelen vauhdin, jota asiantuntijat suosittelevat.

VAUHDINOTTO

Muista! Askeleet sovitetaan vapaan heilahduksen rytmiin. Siis askeleet myötäilevät heilahdusta. Maltilla ja pehmeällä työskentelyllä pääset parhaiten eteenpäin - voimankäyttö ja riuhtominen eivät auta.

KAATO

Jokainen keilaaja, niin harrastaja, kuin kilpailija yrittää saada aikaan kaadon, siis kaikki kymmenen keilaa nurin yhdellä heitolla. Kymmenen keilaa seisoo radan päässä n. 18,30 m etäisyydellä rajarikkoviivasta. Keilojen etäisyys toisistaan on keskipisteestä keskipisteeseen 12 tuumaa eli n. 30,5 cm. Eli keilojen muodostaman tasakylkisen komion sivu on noin 91,5 cm pitkä mitattuna keilojen pohjien keskipisteiden mukaan. Keilojen etäisyys toisistaan kapeimmalta kohdalta on 18,5 cm ja pallon halkaisijahan on 21,5 cm, joten se ei mahdu kahden vierekkäisen keilan välistä kaatamatta jompaa kumpaa taikka molempia.
   Ns. täydellisessä kaadossa oikeakätinen keilaaja yrittää osua 1 ja 3 keilan väliseen tilaan (noin rimalle 17) ja vasenkätinen puolestaan 1 ja 2 keilan väliseen tilaan (noin rima 23). Mitä suuremmassa kulmassa keilaaja osuu ns. taskuun sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on saada kaato. Suurimmat tulokulmat, joita huippukeilaajat saavat aikaan ovat noin 6 astetta. Harrastajakeilaajilla on noin 3 asteen kulmaa pidettävä hyvänä suorituksena.
   Itse kaadossa pallo osuu patterissa vain neljään keilaan nimittäin 1-3-5-9 (vastaavat vasenkätisillä 1-2-5-8). Muut keilat kaatuvat toisten kaatamina. 1 keila kaataa keilan numero 2, se puolestaan kaataa keilan numero 4, joka osuu tämän jälkeen keilaan numero 7. 3 keila osuu keilaan numero 6 ja se puolestaan kaataa 10 keilan. Pallo jatkaa kulkuaan patterissa osuen keila numero 5:een. Se osuu keilaan numero 8 ja pallo kaataa viimeisen pystyssä olevan keilan numero 9. Siis pallo 1-3, 1-2-4-7 ja 3-6-10 pallo5, 5-8 ja pallo 9. Vastaavasti vasenkätisillä 1-3-6-10 ja 2-4-7 ja 5-9 ja pallo 8.

PAIKKOMENETELMÄ 3-6-9

Keilalun alkuperämaassa Yhdysvalloissa on kehitetty kaksi matemaattisen tarkkaa paikkomenetelmää, joita opetetaan aloitteleville ja kokeneille keilaajille ympäri maailman. Nämä paikkomenetelmät, 3-6-9 ja 2-4-6, ovat myös Suomen Keilailuliiton opetusohjelmassa.
   Koska molemmat menetelmät perustuvat radan rimojen laskemiseen, on tiedettävä kuinka toimia silloin, kun joudutaan keilaamaan radoilla, joilla ei ole normaalia rimoitusta (ylileveät rimat). Silloin on lähtö- ja tähtäyspiste arvioitava. Perustana on tieto, että nuolet ja vauhtiradan merkit ovat normaaliradalla viiden riman välein. Tämän tiedon avulla on melko helppoa arvioida rataa tarpeellisella tarkkuudella.
   3-6-9 on helpoin paikkomenetelmä, ja siksi se on opetettava ensiksi keilaajille. Tässä menetelmässä keilaaja käyttää tähtäykseen koko ajan samaa tähtäysmerkkiä kuin kaatoheitossakin. Keilaaja itse sensijaan siirtyy tarpeen mukaan lähtöpaikalla. Ylläoleva pätee vasemman puolen paikkoihin. Oikean puolen paikoissa on tähtäysmerkkinä aina kolmosmerkki ja lähtöpaikkaa siirretään paikattavan keilan/keilojen mukaan. Koko esitys on laadittu oikeakätiselle keilaajalle, vasenkätisellä kaikki toimii peilikuvana.
   Systeemin perustana on siis kaatoheitto. Vasemman puolen paikoissa käytetään samaa tähtäyspistettä kuin kaatoheitossa. Pystyssä olevan ns. avainkeilan mukaan lähtöpaikkaa muutetaan tarpeellinen määrä oikealle. Jos pystyssä on keila 2 tai ryhmä, jonka paikkaamiseksi on tarpeellista osua kakkoskeilaan, lähtöpaikkaa siirretään kolme (3) rimaa oikealle kaatoheiton lähtöpaikasta. Samalla käännetään rintamasuuntaa (myös jalat) hieman vasemmalle kohti paikattavaa keilaa. Heittosuoritus on täsmälleen samanlainen kuin kaatoheitto ja se tähdätään samalle merkille kuin kaatoheitto. Muuttuneesta lähtöpaikasta johtuen pallo osuu nyt melko keskelle kakkoskeilaa.
   Jos pystyssä on keila 4 tai ryhmä, jonka "avainkeila" on keila 4, lähtöpaikkaa siirretään kuusi (6) rimaa oikealle kaatoheiton lähtöpaikasta. Samalla käännetään rintamasuuntaa (myös jalat) hieman vasemmalle kohti paikattavaa keilaa. Heittosuoritus on täsmälleen samanlainen kuin kaatoheitto ja se tähdätään samalle merkille kuin kaatoheitto. Muuttuneesta lähtöpaikasta ja rintamasuunnasta johtuen pallo osuu nyt melko keskelle neloskeilaa.
   Jos pystyssä on keila 7, lähtöpaikkaa siirretään yhdeksän(9) rimaa oikealle kaatoheiton lähtöpaikasta. Samalla käännetään rintamasuuntaa (myös jalat) vasemmalle kohti paikattavaa keilaa. Heittosuoritus on täsmälleen samanlainen kuin kaatoheitto ja se tähdätään samalle merkille kuin kaatoheitto. Muuttuneesta lähtöpaikasta ja rintamasuunnasta johtuen pallo osuu nyt melko keskelle seiskakeilaa. Keila 8 paikataan kuten keila 2, keila 9 paikataan kuten keila 3. Jos "avainkeila" on numero 1 tai 5, paikko suoritetaan täsmälleen samalla tavalla kuin kaatolyönti.
   3-6-9 on helppo menetelmä oppia, koska kaiken aikaa tähtäysmerkki pysyy samana vasemmalla puolella ja vastaavasti oikealla puolella. Tärkeää on osata heittää kaatoheitto oikeasta kohdasta, jotta kaatoheiton osaamiseen perustuva mentelmä toimisi. Oikean puolen paikkojen ydin on 10-keilan paikko, joten sitä on syytä harjotella paljon. Kun ensimmäisen heiton jälkeen pystyyn on jäänyt keila/keiloja oikealle puolelle, sama 3-6-9 menetelmä on pätevä sielläkin. Erona on, että kaikki paikot suoritetaan nyt kolmannen tähtäysnuolen, "kolmosmerkin" kautta huolimatta kaatoheiton tähtäysmerkistä. Kaiken perustana on se, että jokainen keilaaja kokemuksen avulla löytää itselleen oikean lähtöpaikan 10-keilan paikkaamiseksi. Tämä on melko helppoa jopa vähemmän keilanneille. Tämän 10-keilan paikkoheiton, jonka tulisi olla täsmälleen samanlainen kuin kaatoheitto, lähtöpaikka on nyt kiintopiste kaikkien oikean puolen paikkojen kannalta.
   Jos pystyssä on keila 6 tai ryhmä, jonka "avainkeila" on keila 6, lähtöpaikkaa siirretään kolme (3) rimaa oikealle 10-keilan lähtöpaikasta. Samalla käännetään rintamasuuntaa (myös jalat) hieman vasemmalle kohti paikattavaa keilaa. Heittosuoritus on täsmälleen samanlainen kuin kaatoheitto mutta se tähdätään kolmosmerkkiin. Muuttuneesta lähtöpaikasta ja rintamasuunnasta johtuen pallo osuu nyt melko keskelle kuutoskeilaa.
   Jos pystyssä on keila 3 tai ryhmä, jonka "avainkeila" on keila 3, lähtöpaikkaa siirretään kuusi (6) rimaa oikealle 10-keilan lähtöpaikasta. Samalla käännetään rintamasuuntaa (myös jalat) hieman vasemmalle kohti paikattavaa keilaa. Heittosuoritus on täsmälleen samanlainen kuin kaatoheitto mutta se tähdätään kolmosmerkkiin. Muuttuneesta lähtöpaikasta ja rintamasuunnasta johtuen pallo osuu nyt melko keskelle kolmoskeilaa

PISTELASKU

Yksi keilailusarja muodostuu pöytäkirjan kymmenestä ruudusta. Yhdeksää ensimmäistä ruutua kohti saa keilaaja heittää kaksi heittoa, ellei ensimmäisen heiton tuloksena ole kaato. Kymmenenteen ruutuun heitetään kolme kertaa, mikäli ensimmäinen heitto on kaato tai toinen heitto paikko. Keilaaja on suorittanut kaadon, kun hän sääntöjen hyväksymällä tavalla on ensimmäisellä heitollaan kaatanut kaikki kymmenen keilaa. Kaato merkitään rastilla X sen ruudun vasemmassa yläkulmassa olevaan pieneen ruutuun, jossa se on suoritettu. Ruudun pisteet merkitään vasta sitten, kun keilaaja on heittänyt kaadon edellyttämät kaksi seuraavaa heittoa. Niiden kaatamien keilojen yhteismäärä lisätään kaadon antamaan kymmeneen pisteeseen. Keilaaja, joka kahdella hyväksytyllä heitolla kaataa kaikki kymmenen keilaa, on suorittanut paikon. Paikko merkitään vinoviivalla / ruudun oikeassa yläkulmassa olevaan pieneen ruutuun. Ruudun pisteet merkitään vasta keilaajan suoritettua seuraavaan ruutuun kuuluvan ensimmäisen heiton, jonka kaatamien keilojen lukumäärä lisätään paikon antamaan kymmeneen pisteeseen. Ellei keilaaja onnistu kahdella samaan ruutuun kuuluvalla heitolla kaatamaan kaikkia kymmentä keilaa, on hän tehnyt jätön, edellyttäen, että ensimmäisellä heitolla ei ole syntynyt aukkoa.


   Ensimmäisellä heitolla kaatuneiden keilojen lukumäärä merkitään ruudun vasemmassa ylälaidassa olevaan pikkuruutuun. Toisella heitolla kaatuneiden keilojen lukumäärä merkitään ruudun oikeassa yläkulmassa olevaan pieneen ruutuun. Mikäli keilaaja ei toisella heitollaan onnistu kaatamaan yhtään ensimmäisen heiton jälkeen pystyyn jääneistä keiloista, merkitään jättömerkki - ruudun oikeassa yläkulmassa olevaan pikkuruutuun. Jokaisen ruudun, jossa jättö on tapahtunut, pisteet merkitään välittömästi toisen heiton suorittamisen jälkeen. Aukoksi kutsutaan keilojen asentoa, kun kärkikeila (n:o 1) on kaatunut ja vähintään yksi keila on kaatunut välittömästi kahden tai useamman pystyyn jääneen keilan edestä. Aukko merkitään O sen ruudunvasempaan pikkuruutuun, jossa aukko on tapahtunut. Ensimmäisellä heitolla kaatuneiden keilojen lukumäärä merkitään O-merkin sisään ennen toisen heiton suorittamista. Keilaajan saadessa toisella heitollaan aukosta paikon, se merkitään ja lasketaan kuten paikko. Keilaajan epäonnistuessaan paikkoyrityksessään, merkitään ja lasketaan tulos kuten jättö. Jos keilaaja on jollain ruumiinosallaan koskettanut rajarikkoviivan toisella puolella olevaa aluetta, on hänen heittonsa merkittävä yliastutuksi. Yliastuminen merkitään kyseessä olevan heiton osoittavaan pikkuruutuun F-kirjaimella. Yliastuttu heitto ei tuota lainkaan pisteitä. Sen jälkeiseen pistelaskuun vaikuttavat normaalit ohjeet.
   (Jos pistelaskun säännöt tuntuvat monimutkaisilta, niin muistathan että Järvenpään keilahallin automaattiset pistelaskukoneet laskevat pisteet puolestasi.)

KEILARATOJEN ETIKETTI

Keilailu on hauska, mukavien ihmisten harrastus. On tärkeätä, että jokainen kohdaltaan pyrkii pitämään keilaradoilla yllä hyvää henkeä. Eräs tähän vaikuttava asia on annettujen ohjeiden noudattaminen. Tässä sinulle, uusi keilailun ystävä, muutamia yleisiä ohjeita:

  • Keilaradat, samoin kuin pystytyskoneetkin, ovat kalliita ja vaativat paljon työtä ja hoitoa, joten kohtele ratoja hellävaraisesti ja koneita annettujen ohjeiden mukaisesti. (Varo putoavia palloja, jotka vaurioittavat keilaradan pintaa).
  • Muistathan saapua aina ajoissa keilailuvuorollesi (n. 15 min. ennen alkua).
  • Keilakenkien pohjat on hyvä pitää puhtaina ja huolehdi samoin pallostasi.
  • Käydessässi suihkussa, vältä veden kulkeutumista märissä jaloissa pukuhuoneeseen ja sieltä edelleen keilakengissä radoille.
  • Vältä erityisesti yliastumista, sillä keilaradalta kulkeutuu helposti vauhtiradalle aineita, jotka tekevät ne tahmeiksi.
  • Anna viereisellä radalla heittävän keskittyä rauhassa heittoonsa. Älä mene ottamaan palloa telineestä, kun viereisellä radalla oleva keilaaja on valmistautumassa (keskittymässä suoritukseensa).
  • Valmistaudu ja keskity heittoosi mahdollisimman lyhyesti, äläkä viivyttele radalla heittosi jälkeen.
  • Tutustu automaattinostajien toimintaa säätelevien katkaisimien toimintaan.
  • Ilmoitathan valvojalle koneistoon tulleista vioista heti.
  • Jos pelisi ei kulje, niin vika on useimmiten sinussa itsessäsi. Älä syyttele ratoja tai muita olosuhteita huonosta tuloksesta. Näin asennoituen kehityt hyväksi keilaajaksi.

Toivotamme hauskoja hetkiä hienon harrastuksen parissa!

LINKKEJÄ